Tänään suunnattiin Tuulin ja Chila-aussien kanssa Valkealaan aksakisoihin. Mua alkoi jo etukäteen ahdistaa, kun mut oli "kehdattu" arpoa ensimmäiseksi! Ja siis maksit aloittivat kisan niin en sitten voinut keneltäkään katsoa mallia, vaan painella vaan menemään. Meillähän on Särmän kanssa jäänyt kipeenä oloni ja sitä ennen työvuorojeni takia aksaharkkoja useat väliin ja käytiin tossa perjantaina hallilla nopeesti testaamassa, että ei häävisti mene :D Minä kun en vissiin ole flunssasta toipunut, en meinaa todella jaksa juosta, kun tuntuu ettei pysty normaalisti hengittämään ja äänikin haipuu ajoittain. Eli ei ollut odotukset korkealla, mutta hyppäri meni vielä ihan suht ok. Tosin Särmä roiskaisi kaksi rimaa alas, mikä ei ole kyllä pojun tapaista, tiedä sitten oliko erilainen pohja syynä vai mun kehno käskytys, teki myös älyttömän laajoja kaarroksia. Tuloksena siis 10virhepojoa. Seuraavan radan rataantutustumisessa tunsin jo, että on vaikea hengittää ja aloin puuskuttaa, vaikka en edes lainkaan juossut. Sitten vielä ripeästi hakemaan suoraan tutustumisen jälkeen koiraa ja radalle. Särmällä oli vauhti päällä ja vaikka oletin, että olisi mennyt toka radan rauhallisemmin niin olin totaalisen väärässä, oli vielä enemmän intoa täynnä ja volisi ja nousi jo lähdössä! Mä taisin jo tässä vaiheessa lyödä hanskat tiskiin ja meno oli sen mukaista, ei kaunista katseltavaa. Mutta kun ei vaan henki kulkenut niin en pystynyt koiraa käskyttämäänkään ja intoni tosiaan lopahti jo ennen aloittamistakaan. Räpellettiin siis rata miten sattuu, vaikka meinasin jo hetken mennä suoraan nelosesteeltä maaliin, kun tuntui ettei tästä mitään tule, mutten kehdannut niin vetästiin siinä muun räpellyksen ohessa myös väärään putken päähän niin siitä siis hylky. Tavallaan otti päähän ja tavallaan ei, Särmähän oli oma innokas itsensä, mä en vaan ollut normaalissa kunnossa niin ehtihän tuo tehdä omiaan, enkä tosiaan kyennyt käskyttämäänkään normisti, niin ei todella koiran syyksi tätä laiteta :) Ja poika ei ole moneen viikkoon treeneihin päässyt niin ei ihmekään jos oli into mennä tavallistakin lujempaa :)

Päästettiin koirat vielä kisojen jälkeen rallattamaan ja olipa niillä kivaa :) Särmä oli vaan alkuun hämillään, kun oli paljon pienempi leikkikaveri kuin mitä yleensä, niin ja edellisellä kerralla Chila ei halunnut lainkaan Särmän kanssa leikkiä, niin taisi poitsu olla ihmeissään kun nyt typykkä oikein haastoi leikkiin :) Alla Tuulin ottamia kuvia!

Silmät ummessa on hyvä juosta ;)

Tai sitten kahjo ilme nassussa :D