Kauniin ilman takia, innostuttiin lähtemään uimaan. Ei muutakuin pyhkeet ja simmarit reppuun ja menoksi. Koirilla oli taas kivaa temuta keskenään ja juoksennella pitkin metsikköä. Siinä kävellessä alkoi aurinko mennä pilveen ja tuulemaan aikalailla, niin että rantaan päästyämme ei enää meitä ihmisiä huvittanutkaan uida (vesi oli olevinaan kylmääkin 
). Särmää ei pikku tuulemiset tai veden kylmyys haitannut, vaan se paineli innoissaan vedessä milloin kepin perässä milloin muuten vaan. Siro juoksi aina karkuun tai piti muuten etäisyyttä, kun näki Särmän loikkivan rantaa kohti, sitä meinaa inhottaa, kun Särmä tulee viereen ravistelemaan ja kastelemaan Siro-hienohelman 
Näin kivaa oli !
Keppi, keppikeppiii!
Hetken siinä arvottiin, että lähteäkö lyhyempää vaiko pidenpää reittiä, sillä vaikutti, että ihan just alkaa satamaan. Noh päätettii kiertää kunnon lenkki kerran uimisestakaan ei tullut mitään (paitsi Särmällä 
) ja parin tunnin lenkki heitettiinkin. Osa matkasta tultiin pitkospuita pitkin ja jälleen Siro näytti neitimäisyytensä. Pitkospuilta ei meinaa voinut poistua, mutaisen suon puolelle. Ja kuten ehkä arvata saattaa Särmä taas paineli juurikin siellä mudassa, eikä lainkaan pitkospuilla.
Tässä Siro ottaa etähajuja, jostain jännästä jutusta, muttei voi astua edes yhdellä töppösellä suon puolelle 
Ja tässä Särmä hömpöttää keskellä rämeikköä!
Käytiin porukoilla ja Särmä löysi itselleen yksiön, meinaa Mustikan vanhan kopin.
Tässä yksiön uusi omistaja.
Kommentit