Tänään pääsi Särmä osallistumaan Villähteellä olleeseen mätsäriin. Teki muuten pojalle ihan hyvää nähdä ihmisiä ja ennenkaikkea koiria enemmässä määrin, pitkästä aikaa. Niin ja ei olla ikinä tuolla hallissa käyty, niin oli uusi paikkakin. Oli muuten todella pimeä ilmeisesti entinen maneesi, jonka pohja oli peitetty keinonurmella. Särmän eka kehässä pyörähtäminen oli kyllä aikas kehno, yritti laukata kaiken aikaa, mutta toisaalta todettava, että tosi nätisti seisoi aloillaan. Saatiin siis sininen, noh kävin pihalla vähän koiraa ravauttamassa, niin sinisten kehässä liikkuikin paljon nätimmin ja tuomarikin kehui, että nythän se liikkuu hyvin. Ensin siis tuomari valikoi porukasta kuusi koiraa jatkoo ja me oltiin mukana tuossa sakissa. Aika yllätys kyllä oli, kun meidät valittiin sinisten ykköseksi! Alla aika pimeä ja rakeinen kuva.

Särmä sin 1.

Noh sittenpä saatiin tovi odotella, ennenkuin Bis-kehä alkoi. Särmä valikoitui taas jatkoon ja lopuksi oltiin BIS 3! Tässä todistusaineistoa siitäkin ;) Saatiin pokaali, ruokasäkki, luita, leluja ja pääsiäismunia.


Sunnuntaina Särmä siis osallistui ensimmäistä kertaa ontumisepisodin jälkeen agilityyn, eikä tämän jälkeen ole mitenkään oireillut! Huh onneksi, elättelin jo kauhukuvia, ettei voida enää tehdä mitään rasittavaa, mutta oikein hyvältä nyt vaikuttaa :) En siis hypyttänyt kuin minikorkuisilla hypyillä, mutta lujaahan tuo meni muutoin, kun ei ole pitkään aikaan radalle päässyt. Yritin palkkailla aina välissä, jos vähän vauhtia hillitsisi, mutta eipä nakkejen syönti tainnut vauhtia juuri hidastaa. Kuvauttaa pojan aion, nyt lähiaikoina, ihan jo omankin mielenrauhan takia, mutta nyt siis on kaikki ollut jo pidemmän aikaa ok ja toivotaan että jatkossakin! Sirokin siis oli agilityssä ja tyttönen oli ihan innoissaan, meillä vaan on tullut (tai ehkä ollut aina?) joku A ongelma, hyppää ylösmenolla aika kontaktin rajoille ja alastulolla loikkaa liian ylhäältä. Ollaan siis kaikenkaikkiaan, kun asiaa mietin, tehty A-estettä todella vähän. Tehtiin siis sunnuntaina, niin etten A:ta edes ottanut kertaakaan ilman ettei alastulolla ole alustaa jolla palkka. Tosin A:n alta menevään putkeen lähetettäessä, Siron piti alusta käydä tarkistamassa, josko vaikka olisi vieläkin siellä nakkitarjoilu :D mutta eiköhän tämä tästä.

Tänään sain ikäväkseni suru-uutisen, että kaveri koira oli jouduttu lopettamaan. Elämä ei ole reilua, kun vain kuusi vuotias, elämän iloinen ja vauhdikas, joka lajin taitaja joutuu lähtemään :'( Jehulla ja Vannilla oli ikäeroa vain kuukausi ja paljon tuli yhdessä treenattua, uskomatonta ettei pikkumustaa enää ole :'(