Eilen kävin ennen töitä, tokoilemassa tuossa jonkin matkan päässä olevalla kentällä. Särmä harjoitteli luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa, sekä suorassa seuraamista. Luoksetulo meni hienosti sekä maahanmeno, seuraaminenkin meni kun tehtiin vaan muutamaa askelta kerrallaan. Siro sai taas istua sinnetänne, minun liikkuessa ja ollessa paikalla, menikin jo paremmin! Tein välissä pitkän seuraamisen ja sitten liikkeestä istumista niin, että autoin koiraa hidastamalla vauhtia ja siirtymällä vain sen eteen sen istuessa. Tämä toimi! Pitää vaan yrittää tehdä pikkupätkissä, muuten alkaa tekemään liikkeestä seisomista taas, sitä kun ollaan aikaisemmin hinkattu. Tavattiin myös rhodeihminen, joka kyseli Siroa leikkikaveriksi rhodepojilleen, täytyy varmaan mennä joskus tutustumaan!

Tänään lähdettiin vähän kauempana olevalle kentälle tokoilemaan. Siro sai tehdä (yllätys, yllätys) liikkeestä istumista, nyt niin etten hidastanut vauhtia ja jatkoin pari askelta eteenpäin ennenkuin palkkasin. Meni loistavasti, Sirokin oli iloinen, kun kehuin niin haltioissani Lopuksi tehtiin vielä seuraamispätkä, missä täyskäännös ja kännöksiä vasemmalle ja oikealle, pysähdyksiä sekä juoksua ja hidasta käyntiä ja Siro meni näppärästi! Tästä kunnon palkka ja kehut. Särmä sai tehdä sivulletuloja ja seuraamista, joista palkkasin vaan suorat (apusilmät olisi kyllä tarpeen, ettei tarvitsisi itse kurkkia, onko suorassa vai eikö ).

Tämän jälkeen juotin koirat ja iskin hyttyskarkoitetta itseeni ja Siro-paran karvattomaan mahaan ja lähdettiin etsimään lähimetsästä mustikoita. Hyttyset pysyivät kivasti loitolla, mutta niin pysyivät mustikatkin. Hyvin oli metsä tyhjennetty, mutta siirtyessämme vähän kaukaisempaan metsikköön, matkalta löytyi vadelmia. Koirille piti myös muutama antaa ja eikös Siro yrittänyt mulle sydärin järjestää, kun alkoi tuijottamaan metsään ja matalasti murisemaan! No joo Siron urinathan tiedetään (kun sitähän pitää ilostaki öristä), mutta metsästä kuului hirveä rytinäkin! Tuli mieleen, että ompa hölmö karhu, kun tollasta ryskettä pitää, mutta herttainen vanha pariskuntahan se vaan sieltä pusikosta pyrki tielle. Siinä sitten koiria jonkun aikaa ihmettelivät ja ihastelivat, niin jatkoin sitten koirien kera, mustikoiden etsintää, vähän etäämmälle. Jotain löydettiinkin ja sitten tämä pariskunta tuli taas vastaan ja mummo Särmälle syötti mustikoita, niin eikös pikku poika ollut minut heti hylkäämässä ja jatkamassa matkaa pariskunnan perässä  On ne niin erilaisia, Siroa jos joku houkuttelisi lihaköntin kanssa, niin ei siltikään minua silmistään päästäisi. Särmän mielestä kaikki on vaan niin kivoja, että ei kai sillä ole väliä, jos välillä vaihtaisi omistajaakin Nyt laittamaan mustikkapiiras uuniin!