Blogin päivitys on taas jäänyt ja tällä erää onkin kaikkea tapahtunut...eikä niinkään positiivista. Särmä on siis omaan silmään vaikuttanut olevan jumissa (aika ajoin "sipsutellut" takojaloillaan niin, että ne on rungon alla, eikä liiku yhtä vapaasti kuin normisti ja toisinaan taas vaikuttanut sen liikkeet ihan normaaleilta). Poika pääsi navettaan tutustumaan lehmiin ja aikalailla jännää olikin, osasi itse varoa lehmiä (kissoja ei niinkään), eikä juurikaan ollut edes kiinnostunut lehmiä tutkimaan. No eiköhän sitten kuitenkin onnistunut tunkemaan semmoisen lehmän taakse joka potkaisee ihmistäkin, jos ei sille sano ensin jotain. Lehmä siis jotenkin koiraa tinttaisi ja Särmähän ei ääntäkään päästänyt ja hömpötteli yhtälailla navetassa kuin ennen tapahtumaa, eikä mitenkään lehmiä kammoksunut tms. Huolestuin tietty ja kyttäsin koiraa, mutta vaikutti kuin ei mitään olisi käynytkään, halusi vaan keskikäytävällä riehua tilan koirien kanssa ja yrittää astua leikattua rotikka/berni narttua. Illalla oli ihan normaali, kun käytiin vanhemmillani ja olisi kaikkien kanssa halunnut pistää lelun vetoleikit pystyyn. Yöllä heräsin kuitenkin siihen, kun koira "mörisi" erikoisesti pää ylhäällä ja kun huikkasin luo, niin nousi vaikeasti. No ei siinä enää unta saanut, kun alkoi vaan miettiä, että kuinkahan kipeä se on ja mitenhän vakavasti käynyt ja johtuuko nyt lehmän potkusta vai rasituksesta  Aamupissille mentäessä käveli taas ihan hyvin ja oli innoissaan, päätettiin kuintenkin viedä päivystykseen (vkonloppu). Eläinlääkäri tunnusteli koiran jalat, varpaat, polvet, selkärangan, (korvat, silmät, suun, ikenet jne) eikä löytänyt mitään tiettyä kohtaa mitä koira aristaisi (samoin kun en ollut itsekään löytänyt). Määräsi 2vkoa kipulääkettä ja levossa oloa, siis ainoastaan rauhallisia remmilenkkejä ja glukosamiinia, jos on vaikka jotain nivelperäistä. Eli nyt ollaan rauhaksiin ja katsotaan kuurin jälkeen ontuileeko vielä tai onko muuten jäykkä ja jos on, niin kuvataan. Ärsyttää aivan valtavasti, vaikka iloinenhan tässä pitäisi sen puolesta olla, kun ei mitään luita ole poikka tai vastaavaa! Tulee vaan syyllistettya itseänsä, että takiani koiraa hutkaistiin ja takiani se riehui ja rasitti itseään, kumpi nyt onkaan syynä vai onko iskun ja rasituksen yhteisvaikutusta :( Epätietoisuus vaivaa! Ja tietysti haluan pikkupoikani olevan terve, myös ja ennen kaikkea luustollisesti! Kaikki treenit jää tauolle ja Särmässähän on virtaa vaikka muille jakaa, että aika haaste pitää se hyppimättä ja juoksentelematta. Särmähän on oma iloinen itsensä, eikä siitä juuri huomaa, että mikään olisi erilailla kuin ennen.

Tänään vein pojan hierojalle (olin siis varannut ajan jo silloin kun Särmä vaikutti olevan jumissa). Keskusteltiin ensin onko koiraa nyt kannattava hieroa vai tuonko Siron Särmän sijaan. No hierojan mielestä oli parempi, ettei jalkaa jota aristaa hierota nyt, mutta muuten koira voidaan käydä läpi. Eipä Särmästä jumeja löytynyt, selkä vähän oli "kireä". Tunnustelemalla kuulemma vaikutti etujaloistaan hyvältä. Särmän mielestä oli vaan kauhean tylsää, kun piti olla aloillaan, vaikka olisi voinut tuonkin ajan riekkua!

Mitäpä muuta... Siro siis oli aksaharkoissa viime vkolla ja oli tosi kivat radat ja harmitti ettei Särmä päässyt :( mutta minkäs tekee. Tehtiin siis kaksi rataa ja lopuksi eteen harjoitus neljällä hypyllä enpä ole ennen Siron nähnyt noin takajalkojaan hypyillä venyttävän suoraksi, mutta nythän se suorastaan lensi ja oli tosi innoissaan kun sai mennä täysiä eteeeen! Lisäilen ratapiirrokset kunhan saan tehtyä.