Lauantaina käytiin Askolassa epävirallisessa koirajuoksu-tapahtumassa. Ja sain jopa veljeni kiristettyä/uhkailtua/lahjottua mukaan! Veljeni sai pinkoa Särmän kanssa ja hienosti pinkoivatkin ja tulivat toisiksi! :) Minäkin osallistuin Siron kanssa. Sirohan kyllä veti ja juoksi hienosti, mutta oma kunto on niin kehno, että pakko oli osa 3km matkasta kävellä ja osa hölkätä. Huhhuh kävellä kyllä jaksan vaikka minne, mutta nyt huomasi, ettei se kävely nyt liikuntamuotona ihan riitä oman kunnon ylläpitämiseen! Tai siis ainakaan hyvän kunnon!

Vähän kyllä jänskätti miten yhteislähtö menee, kun ei olla koskaan missään porukassa edes juostu. Meinasin että josko Särmä lähtee alla olevan kuvan mukaisella meiningillä, hullunkiilto silmissään, niin että veli-parkani lentää perässä taikka satuttaa juuri paranemaan päin olevan nilkkansa. Mutta poitsuhan oli sivistyneesti ollut ja johdossa ollessa myös huolestuneena vilkuillut taakse, että mihin ne kaverit jäi. Eli siinä olisi treenattavaa, että vetää tasaisesti myös yksin juostessaan!

Tässä yhtenä päivänä karvakuonot sai ihmeteltävää, ostin meinaa semmoiset luut, ettei tule hetkessä syödyksi ;)