Tänään oli taas agilitytreenit koirilla ja meni kummallakin kivasti. Siro oli tällä erää ekana vuorossa ja liekö Markon läsnäolo taas villitsi tyttöä, kun piti mennä täysiä ja vähän hassutellakin! Rata oli taas helppo, mulla vaan saisi olla vikkelämmät kintut Alla jonkinmoinen rata piirros.

 
Siro oli sitä mieltä, että ekaan putkeen olisi pitänyt mennä, tuosta houkuttelevasta suoraan näkyvästä, väärästä putken päästä. Muuten tyttö meni kivasti ja kepitkin hienosti (näyttämättä) ja loppuun asti! Särmä oli omalla vuorollaan taas vauhti päällä ja meni innoissaan. Keinu mentiin tällä erää radallakin (käytiin tossa aiemmin viikolla treenaamassa sitä) ja poika malttoi jarruttaa hyvin keinulle ja pysähtyä odota käskyllä! Ekalla kerralla palkkasin Särmän keinulle ja eiköhän poitsu seuraavillakin kerroilla odottanut nakkia pysähtyessä, meinaa sen verran kuolaa suorastaan tulvi suusta Huhhuh, ei voi käsittää miten sille jo ajatus herkusta, saa hetkessä kuolan valumaan! Tyypillä olikin sitten kaulakarvat aivan hiekassa, kun hiekat tarttui kuolaisiin karvoihin Tällä erää Särmä myös (omasta mölystään huolimatta) kuunteli kivasti, eikä ryntäillyt oma valintaisille esteille. Keppejä täytyy harjoitella, kun vetää niissä itsensä kierroksille ja haukkuu kaikenaikaa ja pomppii turhia. Kivat treenit oli ja täytyy sanoa, että tykkään tästä ryhmästä tosi paljon, kivat tyypit ja kaikille varataan sama määrä aikaa harjoitteluun!

Niin siis Markokin on kotiutunut reilun kk reissultaan Chilestä ja olipa napannut muutaman kuvan sikäläisistä, tehtaalla majailleista turrikoista

Aikas jännät korvat, eikö?

Pikkaiset pennelitkin (ihmeen samanvärisiä seropeiksi!) olivat täydessä unessa tehtaan varjossa. Äippä kuulemma oli aina lähistöllä ja ilmeisesti norkoili tällöin ruokalan kulmilla, paikallisilla kun oli kuulemma tapana tuoda koirille sieltä sapuskaa. Koirat ei siis varsinaisesti olleet kenenkään omia, mutta niitä kohdeltiin hyvin ja ruokittiin.