Tuli tuossa oltua itse reilun viikon verran flunssassa ja kuumeessa, kun sitten tervehdyin, niin Särmä alkoi köhimään. Onneksi sillä oli vaan lievä kennelyskä, että oli ohi jo parissa päivässä. Kaverini oli juuri tuolloin tulossa pitkästä aikaa koiransa kanssa Lahteen (vei silmävaivoihin erikoistuneelle ell koiransa) ja olisivat samalla tulleet käymään. Noh eipä sitä viitsinyt toista sairastuttaa tieten tahtoen, eli nähtiin vaan pikaisesti kaupungilla niin etten ottanut koiria mukaan.

Sitten kun tämä köhäjuttu oli jo mennyttä, niin tämän viikon ke yönä alkoi Siro oksentamaan. Oksensi koko iltaruokansa, mikä ei kyllä ole Sirolle normaalia. Siis jos olen antanut luita syötäväksi niin saattaa pelkät sulamattomat rustot pulautella, mutta nyt siis oksensi puuroa ja kalkkunanjauhelihat. No aamulla ihmettelin, kun oli vähän vaisu, eikä syönyt mitenkään normaaliin innokkaaseen tapaansa. Aamulenkillä olikin sitten ihan vesiripulilla. Vähän huoletti tyttönen työpäiväksi jättää, matkoineen noin 9h (ja Marko on siis edelleen työmatkalla Chilessä), mutta keskiviikkona töistä tullessa, tytöllä ei ollut kuin kamala kiire ulos. Annoin iltaruuaksi vain puuroa johon lisäsin maitohappobakteerijauhetta (fiksumpi olisi ollut paastottaa). Sillä illalla ripuloi kuten myös aikaisin aamulla ja torstaina tyttö-parka olikin oksentanut kahdesti, kun kotiin tulin ja oli kauhea kiire taas ulos. Perjantaina en sitten antanutkaan tyttöselle kuin riisinkeitinlientä, jossa oli vähän myös lihalientä makuna. Eipä kelvannut, mutta onneksi joi vettä ihan omatoimisesti, niin ei kuivumista tarvinnut pelätä. Juuri kun ajattelin, että onneksi ei ilmeisesti ole tarttuvaa mallia, kun Särmällä ei ollut mitään, niin eikös sekin ripuloinut pe iltana (ja tietty juuri olin antanut sille iltaruuan). Onneksi tänään oli vain 6tuntinen päivä, eikä kotiin tullessa löytynyt mitään ylläreitä. Särmä siis sai vain aamuruuaksi riisinkeitinlientä (mikä ei Särmän mielestä ollut lainkaan poikkeavaa tai pahaa ), eikä olekaan enää aamun jälkeen ripuloinut. Oksentanut ei ole lainkaan, mutta varmasti samaa vatsapöpöä on, kun noin lähekkäin sen saivat. Siro sai tänään aamulla vähän riisiä keitinliemen lisäksi ja nyt kelpasi, eikä ole voinut pahoin tai ollut löysällä. On tänään ollut paljon iloisempi, heittelee leluja ja olisi kaikenaikaa painimassa Särmän kanssa. Huh, ehkä tämä tästä, ainakin nyt voiton puolella. Harmittaa kun sunnuntaina olisi alkaneet kummankin agiharkat (ovat tätä nykyä samassa ryhmässä) ja olisin halunnut mennä aussie tapaamiseen (kerrankin olisi ollut jotain Lahdessa!) Särmän kanssa, muttei kehtaa mennä muita saastuttamaan, näin kurjilla vaivoilla. Alla muutama kuva eiliseltä.

Särmä hoitaa potilasta...

Tämä on kyllä ihan rutiini meidän koirilla, että pitää toisiansa hoitaa. Siro on ehkä aavistuksen ovela ja asettautuu aina hoidettavaksi, eikä itse kuin vähän lipaise toisen otsapengertä ja sitten vaan sujuvasti kääntelee päätään, riippuen mistä haluaa hoivattavan