Lähdettiin koirien kanssa aksatreenien jälkeen porukoilla käymään ja hyvä tovi oltiinkin. Niinpä olin jo tekemässä lähtöä kotia kohti, kun faijani kysyi ettenkö lähde hiihtämään. No joo mikäs ettei, ilta kun jo on, niin "kunnon" (lue: koirattomat) hiihtäjät on jo varmasti käyneet kierroksensa heittämässä. Aloin siinä sitten Siroa huikkailemaan mukaan, niin faijani ihmetteli että miksei Särmän kanssa, kun sehän sitä harjoitusta tarvitsisi. Joten vähän ehkä kehnoa reissua aavistellen otinkin Särmän mukaan (nyt siis ei otettu Siroa häiritsemään). Jep alku alkoi lupaavasti, kun faijani lähti ihan rauhakseen edelle hiihtämään ja minä hetken päästä (mielestäni ainakin) annoin rauhallisesti Särmälle luvan mennä ja vaikka nykäisyyn olin varautunut, niin tasapersus istunnasta itseni löysin raahautumassa koiran perässä  No eipä muuta kuin uusi yritys ja nyt mentiinkin vähän hillitymmin, mutta ääntä ei taas säästelty vaan piti faijalle räkyttää ja yrittää kiertää eteen, (ilmeisesti Särmän mielestä tuon ison "lampaan" tulisi pysähtyä tai ainakin hillitä vauhtia  ). Mutta kun me mentiin edelle niin Särmähän veti hienosti! Vau, ihan luulin ettei ilman edessäolijaa liikkuisi mihinkään! Vähän aluksi piti välillä jäädä katsomaan mihin faija jäi ja tuleeko perässä, mutta jo ennen puolta väliä matkasta, Särmä meni hienosti "mennään" käskyllä! Opetin Särmää myös hillitsemään vauhtia ja pysähtymään ja tämäkin sujui parin harjoituksen jälkeen hyvin! Tosin piti faijaakin siinä sivussa kouluttaa, ettei ole luvallista mennä ohi, silloin kun pyydän Särmää jarruttamaan Kun ei ole mielestäni, reilua tollaista häiriötä ottaa vielä opetusvaiheeseen. Ja hienostihan nuo oppivat, molemmat Olihan tuolla muutama muukin kuutamohiihtäjä, mutteivat sanoneet mitään koirasta ja eihän tuolla ladulla missään olekaan kieltotauluja. Kivasti lenkki (n. 2km) meni ja Särmäkin vaikutti onnelliselta ja haukahtelukin loppui, kun hoksasi mistä kyse ja sai kovasti kehuja! Faijaakin pitää kehua, kun on ihan selvästi oppinut jotain, meinaa kun oltiin lenkki kierretty sanoi, että eikös se ole hyvä meidän (Särmän ja mun) lopettaa tähän, että jää Särmälle hyvä muisto, kun loppumatka meni niin hienosti. Faija siis jäi vielä suksimaan muutaman lisäkierroksen ja me suunnattiin takan lämpöön iltakaffeelle.