Oltiin reippaana jo aamusta ja suuntasin koirien kanssa Pennalan hallille. Särmä meni hypyt nyt  50-55 cm korkeina ja hyvin pysyivät (en siis ole vaan hennonnut nostaa hyppyjä aiemmin, vaan jymähdin johonkin 35-40 cm). Särmä oli tuttuun tyyliinsä intoa täynnä, muttei muuten haukkunut läheskään niin paljon kuin ohjatuissa treeneissä? Mentiin puomia ja A:ta ja kontakteilla pysähtyi hyvin.

A:lla olen pyytänyt Särmän yleensä vain hiljentämään vauhtia, nyt kokeilin pysähtymisiä.

Tehtiin aika pitkää rataa, missä palkkailin milloin pidemmän ja milloin lyhyemmän pätkän jälkeen. Oikein näppärästi poitsu meni ja pimeät putkikulmatkin löytyi hienosti! Siro meni omalla vuorollaan myöskin kivasti ja kuunteli hyvin, tosin kepeillä yritti varastaa alustalle jolla oli nakkeja. Aksan jälkeen tokoiltiin pihalla vähäsen ja eiköhän (liian!) pitkä treenitauko ollut aiheuttanut sen, että Särmä yritti seuraamisessa poikittaa ja minä kun luulin, että homma oli jo unohdettu tyystin. Ei siis ole tullut tokoiltua vähään aikaan, kiitos pakkasten, aika- ja motivaatiopulan (tekosyitä tiedetään ) takia. Särmä kuitenkin korjasi itse asentoaan kun ei palkkaa kuulunut ja saatiin ihan kivaa pätkää aikaiseksi. Kokeilin myös millä mallilla oli liikkeestä seisominen ja maahanmeno, kummatkin meni ihan näppärästi! Luoksetulo meni ihan ok myös ja harjoiteltiin myös eteenmenoa. Lähetin kerran seuraamisesta, muuten sivulta.

Käskyn kuultua oli kiire....

...ja (muutamalla kerralla) sai aika pitkällekkin viipottaa...

...ennenkuin purkin luo pääsi. Jollain taas hallin hiekat tarttuivat töppösiin...

Sirokin pääsi tokoilemaan ja oli sen verran innoissaan, että äänteli ennenkuulumatonta! Tyttö teki jäävät ja luoksetulot huipusti ja kippoa vietäessä yritti seurata kokoajan, vaikkei ollut tarkoitus. Tässä Siron eteenmenosta kuvat. Nämäkin (kuten aiemmat) on kännykällä näpättyjä, niin aika huonolaatuisia ovat.

Siro mänee...

...ja käy muuten paljon sukkelammin maahan kuin Särmä (lumesta huolimatta).

Sitten koirat pääsikin kentälle riehumaan...

Vauhtia taas riitti...

ja älykkäitä ilmeitä!

Ja sitten jatkettiinkin metsään lenkille...

ja koirilla oli kivaa!

Illalla käytiin vielä molempien kanssa hiihtämässä ja vaikka aluksi tuntui, ettei hommasta tule mitään (yrittivät juosta kilpaa, niin että me ihmisparat saatiin taiteilla pysyäksemme pystyssä moisessa vauhdissa!), niin loppumatka sujui kuitenkin mallikkaasti. Ja koirat pystyivät myös juoksemaan rinnakkain, ilman älyttömiä spurtteja tai yritystä mennä toistensa luo.